Maakuntajohtajan palsta

Kuntauudistus lähenee, olemmeko valmiita muutoksiin?

Hallituksen kuntarakenneuudistus etenee, vaikka vastustuskin tiivistyy. Kymenlaaksossa valtiovarainministeriö ja Liitto järjestävät kuntien kuulemistilaisuuden 16.2.2012. Silloin lienee käytössä VM:n ehdotus uudeksi kuntakartaksi, joka on jo ennen olemassaoloaan herättänyt runsaasti keskustelua, pääosin vastustusta. Tuntuukin siltä, että Suomessa ensimmäinen selkäydinreaktio on aina muutoksen vastustaminen ja olemattomien uhkien maalaaminen voimakkain värein julkisuuteen. Monet tosiasiat unohtuvat taustalle. Tärkeintä on, että vastustetaan. Tietenkin erimielisyys ja monenlaiset kannat kuuluvat demokratiaan, mutta eteenpäinkin pitäisi päästä.

Kymenlaakson Liitto selvitti edellisen hallituksen PARAS-hankkeessa Kymenlaakson kuntien tilannetta ja parasta kuntarakennetta maakuntaan. Selvityksen perusteella päädyttiin siihen, että maakuntaan tulee muodostaa 2-5 vahvaa peruskuntaa. Tämä tavoite on kirjattu maakuntavaltuuston yksimielisellä päätöksellä Kymenlaakson maakuntaohjelmaan vuosille 2011-2014. Pääperuste rakenteen uudistamiselle oli se tosiasia, että 1980-luvulla suunniteltu ja toteutettu julkinen palvelurakenne perustui 215 000 asukkaan väestöpohjaan. Kuten tiedämme, asukkaista on nyt noin 182 000. Ja palvelutarpeet vain kasvavat väestön ikääntyessä ja julkista sektoria uhkaa vakava kestävyysvaje.

Tuloksiakin on tullut. Vuonna 1973 maakunnassa oli 17 kuntaa ja nyt seitsemän, kun Kouvolassa tehtiin mittava kuntauudistus vuoden 2009 alussa. Mutta edelleen on kirittävää.

Miksi sitten kuntarajoihin suhtaudutaan niin tunteella? Kun olen itse asunut ja elänyt monessa kunnassa Suomessa, niin ensisijaisena mielessäni ovat olleet tarvitsemani kuntien peruspalvelut, niiden saatavuus ja taso. Kunnan rajalla en ole huomannut olevan merkitystä. Nykyään ihmiset hakevat sekä julkiset että yksityiset palvelunsa tarpeen mukaan läheltä tai kaukaa. Liikkuvuus ja ihmisten vaativuustaso on aivan toisella tasolla kuin vaikkapa 20-30 vuotta sitten. Sähköinen asiointi kehittyy, vaikkakin luvattoman hitaasti ja hajanaisesti. Kohta julkiset terveyspalvelutkin voi vapaasti hakea, mistä ihminen itse haluaa. Mitenkä tällaisessa maailmassa nykyinen kuntaraja voi olla niin tärkeä? Ovatko nykyisten rajojen puolustajat sittenkin
oikeasti vain pieni vähemmistö, vaikkakin kovin kuuluva?

On hyvä, että on olemassa valtionosuusjärjestelmä, jolla tasataan kuntien mahdollisuuksia hoitaa perustehtävänsä. Mutta kun mennään tasolle, että valtaosa kunnan tuloista kertyy valtiolta, niin mitä on kunnan itsenäisyys? Tällaisessa kunnassa sosiaali- ja terveyspalvelut hoitaa yleensä kuntayhtymä, jolloin päätösvalta niissäkin asioissa on hieman suuremmissa käsissä. Kunnassa mahdollisesti ei ole lukiota ja oppilaiden puutteessa koulujen määräkin on supistettu erittäin pieneksi. Valtuustoon voi päästä muutamalla äänellä. Mikä on tällaisen kunnan päätösvalta? Jos tällainen kunta tulee osaksi suurempaa peruskuntaa, niin väheneekö palvelutaso, jos sitä ei juuri ole tälläkään hetkellä? Tämä keskuskunta osallistuu jo tasausjärjestelmän kautta pienempien naapureiden avustamiseen. Ja keskuskunnasta ihmiset hakevat yhä suuremmassa määrin jo nyt palvelunsa, mutta eivät maksa sinne veroa. Onko tässä kaikki kohdallaan?

Minun mielestäni kuntarakennetta on uudistettava.