Miten meillä menee, kun kauempaa asiaa tarkastellaan

Monet ovat Suomessa ja Kymenlaaksossa tottuneet ajattelemaan, että huonosti menee ja tulevaisuudessa vielä huonommin. Juuri ja juuri voidaan myöntää jälkikäteen, että silloin joskus ehkä meni vähän aikaa ihan hyvin. Monen ihmisen näkemyksiä muokkaavat yleisönosastokirjoitukset ja tekstiviestipalstat. Ja niissähän ei myönteisillä näkemyksillä ole juuri sijaa. Jos maakuntaan perustetaan esim. 40 ihmistä työllistävä yritys, niin asia ei hevin uutiskynnystä ylitä. Mutta jos yritys käynnistää 40 ihmistä koskevat yt-neuvottelut, niin otsikoihin löytyy heti tilaa. On tietenkin myönnettävä, että teollisuuden rakennemuutos on niin ankarasti Kymenlaaksoa kurittanut, että se antaa tukevan pohjan tälle pessimismille. Mutta eikö ole parempi ajatella niin, että tästä vielä nousemme, kun tarpeeksi kovasti yritämme.

On virkistävää lukea asioiden pohdintaa erilaisesta näkökulmasta. Maailman arvostetuimpiin talouslehtiin kuuluva The Economist julkaisi tämän kuun alussa erikoisraportin pohjoismaista. Raportti on nimeltään Northern lights – Revontulet. Lehti kehottaa maailmaa ottamaan mallia pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta. Tietenkään malli ei kovin täydellinen ole, mutta kelpaa lehden mukaan malliksi useimmille muille maille. Seuraavassa muutamia lehden havaintoja.

Valtion velka suhteessa kansantuotteeseen on vain puolet siitä, mitä EU:ssa keskimäärin ja alle puolet, mitä Yhdysvalloissa. Taloudellisen toiminnan vapausaste on pohjoismaissa USA:n ja Iso-Britannian kanssa samaa tasoa. On siis hyvä yrittäjän yrittää. Tunnetusti suomalainen koulutusjärjestelmä on PISA-mittausten mukaan maailman parasta ja kustannustehokkainta. Samalla opettajan ammatti on korkealle arvostettu. Tulonjako on erittäin tasainen, vaikka tuloerot ovat viime vuosina hivenen nousseet. Suomen yritystukijärjestelmä on tehokas ja innovaatioita tukeva. Peliteollisuuden todetaan olevan kovassa kasvussa. On myös muita toimijoita kuin Angry Birds-pelin ja tuotemaailman luonut Rovio. Tietenkin lehti tuo esiin myös Nokian viime vuosien huonon kehityksen, mutta se on myös uusi mahdollisuus.

Lehden mukaan pohjoismaat ovat myös hallinnoltaan ehkä parhaat maailmassa. Erilaisissa kilpailukykymittauksissa Suomi menestyy erittäin hyvin. Olemme vauras ja innovaatiokykyinen maa ja meillä on vähiten korruptoitunut hallinto. Ihmiset luottavat instituutioihin; lehdistöön, puolueisiin, julkiseen hallintoon, kaikesta huolimatta myös Euroopan Unioniin ja Yhdistyneisiin kansakuntiin.

On hyvä pitää mielessä myös nämä näkökulmat, kun arvioidaan Suomen asemaa maailmalla.

Hieman surulliseksi kyllä mielen vetää, kun seuraa kotimaista kinastelua Euroopan Unionin jäsenmaiden sopimasta rahoituskehyksestä vuosille 2014-2020. Euroopan Unionin merkitys on kutistettu vain siihen, mikä on Suomen nettomaksuosuus. Selvää on, että varakkaammat maat maksavat enemmän kuin köyhät. Jäsenyyden vahvuudet ovat edelleen siinä, että vallitsee rauha ja että ihmiset liikkuvat vapaasti ja että yritykset toimivat yhteismarkkinoilla. Nämä asiat eivät ole valitettavasti itsestään selvyyksiä valtaosassa maailmaa.

Samoin on surullista seurata työmarkkinajärjestöjen eripuraisuutta vastata hallituksen pyyntöön, miten työuria voidaan pidentää. On kuitenkin välttämätöntä pidentää työuria. Tästähän kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä, jotta talouden pohja ei murene lisää. Minä monen muun kanssa olen jonkin aikaa ihmetellyt, miksi työmarkkinajärjestölle on luovutettu tässä asiassa käytännössä lainsäädäntövaltaa. Eihän näin menetellä normaalissa parlamentaarisessa järjestelmässä. Maan hallituksen pitäisi tehdä esitykset eduskunnalle, joka sitten päättää lainsäädännön. Suomessa on paljon ”maan tapoja”, joilla on saatu myös paljon hyvää aikaan. Mutta ovatko ajat muuttumassa siihen suuntaan, että tällaisista ulkoparlamentaarisista tavoista olisi syytä luopua?

Juha Haapaniemi
maakuntajohtaja