Maakunnan kehityksen kärjessä

Etelä-Suomi tiivisti yhteistyötään

Maakuntajohtajan blogi 27.10.2020

Etelä-Suomen liittouma toimi aktiivisesti vuosina 1995 – 2010. Tuolloin liittoumalla oli säännöllistä yhteistyötä liikenteen, aluesuunnittelun ja aluekehityksen aloilla sekä vuosittaiset maakuntahallitusten yhteiskokoukset ja yhdessä palkattu työntekijä. Muiden päällekkäisten yhteistyömuotojen viidakossa Etelä-Suomen keskinäinen yhteistyö päätettiin vuonna 2010-luvulle tultaessa jättää ikään kuin säästöliekille, odottamaan tulevia tarpeita. Sen jälkeenkin yhteistyö on jatkunut, mutta vain tapauskohtaisesti. Edelleen Suomen rakennerahastovarojen jaossa Etelä-Suomea käsitellään ministeriöissä yhtenäisenä alueena. Muodostamme edelleen EU:n suuralueen eli ns. NUTS2-alueen. Myös liikennejärjestelmäsuunnittelu kulkee pääosin suuralueittain.

Keväällä 2020 käytiin pitkä, turhauttavakin vääntö suomen 18 maakuntajohtajan kesken EU:n uuden rakennerahastokauden 2021-27 sisäisestä varojen jaosta. Toimeksiannon maakuntajohtajien kollegiolle oli joulun 2019 alla antanut elinkeinoministeri Mika Lintilä. Sovintoratkaisua Etelä- ja Länsi-Suomen muodostaman blokin ja toisaalta Itä- ja Pohjois-Suomen blokin kanssa ei löytynyt. Kaikkemme yritimme. Molemmat osapuolet esittivät ministeriöön omat mallinsa, jotka perustuivat erilaisiin tulokulmiin. Ministeri käyttänee mallejamme pohjamateriaalina tehdessään oman ratkaisunsa asiassa marraskuussa 2020.

Etelä- ja Länsi-Suomen tulokulmana oli maakuntien tasapuolinen kohtelu: pohjanamme oli Nordregion puolueeton selvitys aluekehityksen nykytilasta kaikissa Pohjoismaissa. Sen mukaan esimerkiksi Kymenlaakson aluekehitysvajoama oli kaikkein jyrkin, koska maakunta oli vajonnut Etelä-Savon ja Kainuun luokkaan. Myös Päijät-Häme oli vajonnut lähes Kymenlaakson tasalle. Pääilmansuunnat eivät enää vuosikymmeniin olleet määritelleet aluekehityksen tilaa Suomen sisällä: aluekehitysvajoamia oli nyt niin etelässä kuin lännessäkin – ja toisaalta aluekehityksessä menestyneitä alueita kuten Oulun seutu oli myös pohjoisessa.

Etelä-Suomen neljän maakunnan keskinäinen tilanne on erilainen, koska mukana ovat vauraat Uusimaa ja Varsinais-Suomi. Niiltä on Kymenlaaksolle ja Päijät-Hämeelle tullut ymmärrystä rakennerahastovarojen oikeudenmukaisessa jaossa. Samaan Etelä-Suomeen sisältyy erilaisia alueita. Kymenlaakso ja Päijät-Häme suuntautuvat Etelä-Suomeen, ennen kaikkea pääkaupunkiseudulle monessa asiassa. HUS on yksi yhdistävä tekijä. Liikennejärjestelmäsuunnittelu on toinen. Lisäksi Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston kanssa on Etelä-Suomessa laajaa yhteistyötä. Samoin kansainvälinen lentokenttämme on Helsinki-Vantaa. Meillä on Brysselissä yhteinen edunvalvontatoimisto. Yhdistäviä tekijöitä on paljon.

Suomen aluekehityskartta on nykyisin varsin kirjava. Vaadimme oikeudenmukaisuutta maakuntien kesken. Vastapuolemme eli Itä- ja Pohjois-Suomi sen sijaan edelleen haluaa EU:n liittymäsopimuksen mukaisesti sille muutenkin lankeavan ns. NSPA-tuen lisäksi muitakin etuja: vielä suuremman osuuden myös muista rakennerahastovaroista vedoten Itä- ja Pohjois-Suomen harvempaan asutukseen ja sijaintiin. Aiemmilla ohjelmakausilla saavuttamistaan lisäeduista idän ja pohjoisen maakunnat eivät suostuneet tinkimään. Kymenlaakson tilanne kyllä silläkin puolella tunnustettiin, mutta myönnytyksiä ei tehty.

Suomen hallituksen EU:n uusi elvytyspaketti on muuttamassa maakuntien rahoitustilannetta. Se on kuitenkin eri asia, temaattinen rahoitusmalli, erillisrahoitus. Se ei muuta periaatteellista vaatimusta saada rakennerahastovaroille oikeudenmukainen jako Suomen maakuntien kesken.

                                                                                   ***    

e-max.it: your social media marketing partner