Jaa artikkeli
Alueidenkäyttölain uudistus lisää kuntien taakkaa ja heikentää Suomen investointiympäristöä
Alueidenkäyttölakia uudistetaan hallitusohjelmatavoitteiden mukaisesti. Lakiesitys on nyt jo valiokuntakäsittelyssä eduskunnassa. Kymenlaakson maakuntahallitus suhtautuu kriittisesti ehdotettuun alueidenkäyttölain uudistukseen ja katsoo, ettei maakuntaliittojen näkemyksiä ole huomioitu riittävästi lain valmistelussa. Lakiesitys tulee heikentämään Suomen investointiympäristöä, lisäämään valituksia ja kuormittamaan kuntien ja maakuntien lisäksi myös hallinto-oikeuksia.
Lakiesitys säilyttää kolmiportaisen kaavajärjestelmän, mutta heikentää maakuntakaavoituksen vaikuttavuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä suunnittelujärjestelmän johdonmukaisuutta. Lakiesityksessä maakuntakaavan yhteensovittava rooli on poistettu, mitä maakuntahallitus pitää merkittävänä ongelmana. Toisin kuin hallitusohjelma lupaa, kuntien tehtävien ja byrokratian määrä kasvaa. Seudulliset ja kuntien väliset asiat lankeaisivat jatkossa yksittäisen kunnan harteille kunnan koosta tai resursseista riippumatta. Näiden tehtävien lisäksi kunnille lisätään uusia kaavaprosesseihin liittyviä vaatimuksia. Maakuntahallituksen näkemyksen mukaan tämä aiheuttaa kuntien hallinnollisten menettelyjen ja selvitystaakan lisääntymistä.
Uusi laki kuormittaa oikeuslaitosta
Toteutuessaan lakikokonaisuus muuttaisi merkittävästi vakiintunutta oikeuskäytäntöä ja hidastaisi maankäytön prosesseja. Käytännössä lakimuutos johtaisi oikeuskäytännön nollautumiseen, mikä voisi pahimmillaan tarkoittaa hyvinkin pitkiä oikeusprosesseja kaavoitukseen liittyen. Esitetty alueidenkäytön suunnittelun kokonaisuus ei yksinkertaista järjestelmää eikä täytä sille asetettuja tavoitteita.
Tavanomaiset siirtymäsäännökset puuttuvat
Lakiesityksestä puuttuu tavanomaiset siirtymäsäännökset. Maankuntahallitus katsoo, että on kestämätöntä, ettei jo aloitettuja maakuntakaavoitusprosesseja voi viedä loppuun nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Myöskään jo voimassa olevia maakuntakaavoja ei voi tulkita uuden lain perusteella. Näiden kaavojen selvityksiä, suunnitteluratkaisuja tai vaikutusten arviointeja ei ole tehty uuden lainsäädännön puitteissa, jolloin niiden tulkinta uudessa viitekehyksessä on käytännössä mahdotonta.
Laki ei edistä luonnon monimuotoisuutta
Lakiesitys asetetuista tavoitteista huolimatta heikentää mahdollisuuksia edistää luonnon monimuotoisuutta osana maankäytön suunnittelua. Teema on nostettu kaavojen sisältövaatimuksiksi, mutta samalla lakiesitys vie kaavoittajalta keinot. Lakiesityksen neljän vuoden määräaika suojelualueiden toteuttamiselle on liian ehdoton ja vaarantaa suojelualueiden pitkäjänteisen toteuttamisen ja voi heikentää luonnonarvojen turvaamista.
Myös uusi tuulivoimarakentamisen etäisyyssääntely ja siihen liittyvä poikkeusmenettely ovat monella tapaa ongelmallisia. Tiukka etäisyyssääntely aiheuttaisi tuulivoimarakentamisen keskittymistä ja tekisi tuulivoimarakentamisen käytännössä mahdottomaksi Etelä-Suomessa.