Petra Kortelainen
27.4.2026

Seitsemän vuoden välein aluekehittämispiireissä kuhisee poikkeuksellisen paljon. Se on merkki siitä, että komissiossa valmistellaan tulevaa monivuotista rahoituskehystä ja sitä täydentäviä asetusehdotuksia. Lainsäädäntöhankkeita käsitellään tällä hetkellä EU:n päättävissä elimissä sekä kansallisissa parlamenteissa. Niissä muodostetaan kantoja, joita myös maakunnat seuraavat ja vaikuttavat aktiivisesti tulevaan ohjelmakauteen. EU- ja aluekehitysasioiden parissa työskentelevät seuraavat valmistelua innolla – onko tällä kertaa luvassa evoluutiota vai suurempiakin mullistuksia?

Jos jokin, niin se on käynyt selväksi, että EU-ohjelmakautta 2028-2034 koskien ollaan tekemässä eurooppalaisittain suuria muutoksia. Se kiinnostaa Kymenlaakson liitossa siksi, että EU-Suomessa aluekehittämisen merkittävimmät resurssit tulevat tänä päivänä EU:lta. Ohjelmakauden valmistelu on ollut toistaiseksi Suomen päässä varsin hidasta eikä koordinaatiosta vastaavasta tahosta oltu vielä tätä kirjoittaessa tehty päätöstä. Olisi tärkeää, että huolelliselle ja osallistavalle valmistelulle jäisi hyvin aikaa – varsinkin, kun kyse on niinkin merkittävistä muutoksista kuin nyt. Päätökset heijastuvat myös kansallisiin hallintorakenteisiin.

Yksi kansallinen ja alueellinen kumppanuussuunnitelma ja yksi rahasto

Euroopan komissio antoi heinäkuussa 2025 esityksensä Euroopan unionin monivuotiseksi rahoituskehykseksi (MFF). Samassa yhteydessä annettiin myös tarkempia asetusehdotuksia. Uutta ajattelua tällä kaudella edustaa ajatus siitä, että jatkossa kussakin jäsenvaltiossa tulee olemaan vain yksi kansallinen ja alueellinen kumppanuussuunnitelma (National and Regional Partnership Plans, NRPP) ja yksi rahasto. Komission ajatus lähtee pyrkimyksestä yksinkertaistaa hallintoa ja vähentää byrokratiaa – on tosin esitetty myös epäilyksiä siitä, tuleeko se onnistumaan tämän hallintoinnovaation kautta. Vaikutteita kumppanuussuunnitelmaan on otettu pandemiavuosien Elpymis- ja palautumistukivälineestä (RRF), jolloin jäsenvaltioiden mahdollisuudet määritellä sitä mihin rahoitusta käytetään vahvistuivat entisestään – huolena on, että tämä tapahtuu nyt uudelleen alueiden kustannuksella. RRF-varat jaettiin Suomessa kansallisesti eikä siihen liittynyt alueellista ulottuvuutta.

Ajatuksena on, että kumppanuussuunnitelmiin sisällytettäisiin jatkossa 14 politiikka-alaa, ml. koheesiopolitiikka eli tuttavallisemmin alue- ja rakennepolitiikka. Se pitää sisällään sellaiset teemat kuin elinvoiman, kilpailukyvyn, työllisyyden ja osaamisen. Kymenlaaksossa koheesiopolitiikkaa toteutetaan EAKR- ja ESR-rahoitteisilla kehittämistoimenpiteillä, tällä kaudella myös JTF-ohjelmalla. Kehittämisen painopisteitä määrittävät Uudistuva ja osaava Suomi -ohjelma, maakuntaohjelma ja älykkään erikoistumisen strategia.

Vuoropuhelu valtioneuvoston ja alueiden kesken on äärimmäisen tärkeää

Maakuntaliitoissa tulevan ohjelmakauden valmistelu liittyy aivan olennaisesti niiden lakisääteisiin tehtäviin – ennen kaikkea hallintorakenteeseen ja sitä kautta aluekehityksestä vastaavan viranomaisen tehtäviin. Kumppanuussuunnitelmasta tulee tulevalla kaudella aluekehittämisen tärkein väline. Siksi olemme maakuntien kanssa rummuttaneet sitä viestiä, että tiivis vuoropuhelu viranomaisten kesken – valtioneuvoston ja alueiden kesken – on aivan keskeistä. Koska järjestelmää ollaan nyt uudistamassa merkittävästi niin se selittää varmasti osaltaan, miksi päätökset koskien mm. hallintorakennetta vielä puuttuvat. Maakunnat eivät kuitenkaan ole jääneet toimettomiksi. Olemme lähteneet proaktiivisesti ja omaehtoisesti, asetusehdotuksen esityksiä seuraten, valmistelemaan alustavia ehdotuksia, jotta olemme valmiudessa, kun konkreettiseen ohjelmatyöhön liittyvä yhteistyö valtioneuvoston kanssa toden teolla käynnistyy. Tässä vaiheessa on mietitty uuden interventiologiikan mukaisesti haasteita eli kehittämistarpeita. Seuraavissa vaiheissa mietitään toimenpiteitä ja indikaattoreita. Uutta kumppanuussuunnitelmaan perustuvalla ohjelmakaudella on se, että RFF:n tavoin siinä korostuisi tulosperustaisuus ja tulosvastuu eli rahoitusta saisi toimenpiteitä ja tavoitteiden saavuttamista vastaan. 

Ratkaisujen on heijastuttava Suomessa myös kansallisessa rahoituksen jaossa

Kymenlaakson pääviestit kumppanuussuunnitelmaa ajatellen ovat selkeät ja viestiä viedään eteenpäin niin EU- kuin kansallisilla tasolla – tällä kertaa jälkimmäinen korostuu aiempaa enemmän, koska komissio olisi delegoimassa jäsenvaltioille enemmän valtaa ja vastuuta. Itäisten raja-alueiden tilanne on huomioitava tulevalla ohjelmakaudella ja erityisesti on nostettava esiin kaakkoisten rajamaakuntien tilanne. Niiden tilanne on tunnustettava ja tunnistettava – ja tämän on heijastuttava eurooppalaisella tasolla. Euroopan komissiossa suhtaudutaan koheesiosta ja uudistuksista vastaavan komissaari Raffaele Fitton johdolla itäisten raja-alueiden asiaan erittäin myönteisesti – edunvalvonnalla on siis ollut merkitystä ja äänemme on kuultu. Työ on kuitenkin vielä kesken. Ratkaisujen tulee heijastua Suomessa myös kansallisessa rahoituksen jaossa. On siis vielä pitkä tie siihen, että kaakkoisten rajamaakuntien ml. Kymenlaakso tilanne huomioidaan asianmukaisesti tulevan ohjelmakauden rahoituskehyksessä, kumppanuussopimuksissa ja kansallisessa varojen jaossa.

”Kantamme on se, että varoja on käytettävä siellä, missä rajan sulkeminen on eniten vaikuttanut aluetalouteen - kuten Kymenlaaksossa. Kyse on pysyvästä rakenteellisesta muutoksesta, johon on vastattava pitkäjänteisin ratkaisuin.”

Koheesiopolitiikan suurten linjojen lisäksi meidän on varmistettava, että Kymenlaakson kaupungit pääsevät vihdoin mukaan kansalliseen, mutta pitkälti EU-rahoitteiseen kestävän kaupunkikehittämisen ohjelmaan. Lisäksi Keskisen Itämeren Interreg-rahoitusohjelmaa on uudistettava vastaamaan paremmin muuttunutta tilannetta ja itäisten raja-alueiden tarpeita. Euroopan komissio ehdotti viime vuonna myös, että Suomen saanto sisäasioiden rahoituksesta kasvaisi noin miljardin euron verran nykykauteen verrattuna. Koska kyse on Sisäasioiden rahastosta, joka pitää sisällään rajaturvallisuuden, sisäinen turvallisuuden ja muuttoliikkeen niin ei ole itsestäänselvää, että rahoitusta voitaisiin suunnata myös elinvoiman edistämiseen. Se on kuitenkin kokonaisturvallisuutta ajatellen tärkeää. Koska tilanne on kuitenkin vielä auki, niin jatkamme asian ajamista.

Kymenlaaksolle tärkeiden asioiden huomioiminen edellyttää vahvaa edunvalvontaa

Tuleva rahoituskausi voi siis tarjota meille paljon mahdollisuuksia. Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä, että yhä vahvemmin esillä ovat sellaiset teemat kuin puolustusteollisuus, sotilaallinen liikkuvuus ja strateginen autonomia. Ne ovat niin kansallisesti kuin eurooppalaisittain tärkeitä teemoja. Olemme jälleen tilanteessa, jossa jaetaan niukkuutta. Joko EU:n budjettia on kasvatettava – siihen jäsenvaltiot ovat perinteisesti suhtautuneet nuivasti vaikka aivan viime vuosina myös joustavampia näkökulmia on alkanut esiintyä - tai jostain on luovuttava. Ei pidä luopua ainakaan itäisten raja-alueiden asiasta, sillä niiden menestyminen on osa Suomen ja Euroopan kokonaisturvallisuutta. Tätä mieltä on - ainakin isoa kuvaa ajatellen - myös Suomen hallitus. Me painotamme jatkossakin sitä, että kaakkoisten rajamaakuntien tilanne on Suomessa ainutlaatuinen. Edellä mainittujen tärkeimpien viestien viemisessä Kymenlaakson maakunnan toimijoiden yhteistyö ja viestien samansuuntaisuus on keskeistä. Se on mahdollisuus varmistaa, että tuleva EU-ohjelmakausi takaa meille riittävät resurssit maakuntaohjelmassakin yhdessä sovittujen asiakokonaisuuksien edistämiseen kohti elinvoimaista, turvallista ja välittävää Kymenlaaksoa.

Petra Kortelainen
Aluekehityspäällikkö, Kymenlaakson liitto