Etelä-Suomi tiivisti yhteistyötään

Maakuntajohtajan blogi 27.10.2020

Etelä-Suomen liittouma toimi aktiivisesti vuosina 1995 – 2010. Tuolloin liittoumalla oli säännöllistä yhteistyötä liikenteen, aluesuunnittelun ja aluekehityksen aloilla sekä vuosittaiset maakuntahallitusten yhteiskokoukset ja yhdessä palkattu työntekijä. Muiden päällekkäisten yhteistyömuotojen viidakossa Etelä-Suomen keskinäinen yhteistyö päätettiin vuonna 2010-luvulle tultaessa jättää ikään kuin säästöliekille, odottamaan tulevia tarpeita. Sen jälkeenkin yhteistyö on jatkunut, mutta vain tapauskohtaisesti. Edelleen Suomen rakennerahastovarojen jaossa Etelä-Suomea käsitellään ministeriöissä yhtenäisenä alueena. Muodostamme edelleen EU:n suuralueen eli ns. NUTS2-alueen. Myös liikennejärjestelmäsuunnittelu kulkee pääosin suuralueittain.

Keväällä 2020 käytiin pitkä, turhauttavakin vääntö suomen 18 maakuntajohtajan kesken EU:n uuden rakennerahastokauden 2021-27 sisäisestä varojen jaosta. Toimeksiannon maakuntajohtajien kollegiolle oli joulun 2019 alla antanut elinkeinoministeri Mika Lintilä. Sovintoratkaisua Etelä- ja Länsi-Suomen muodostaman blokin ja toisaalta Itä- ja Pohjois-Suomen blokin kanssa ei löytynyt. Kaikkemme yritimme. Molemmat osapuolet esittivät ministeriöön omat mallinsa, jotka perustuivat erilaisiin tulokulmiin. Ministeri käyttänee mallejamme pohjamateriaalina tehdessään oman ratkaisunsa asiassa marraskuussa 2020.

Etelä- ja Länsi-Suomen tulokulmana oli maakuntien tasapuolinen kohtelu: pohjanamme oli Nordregion puolueeton selvitys aluekehityksen nykytilasta kaikissa Pohjoismaissa. Sen mukaan esimerkiksi Kymenlaakson aluekehitysvajoama oli kaikkein jyrkin, koska maakunta oli vajonnut Etelä-Savon ja Kainuun luokkaan. Myös Päijät-Häme oli vajonnut lähes Kymenlaakson tasalle. Pääilmansuunnat eivät enää vuosikymmeniin olleet määritelleet aluekehityksen tilaa Suomen sisällä: aluekehitysvajoamia oli nyt niin etelässä kuin lännessäkin – ja toisaalta aluekehityksessä menestyneitä alueita kuten Oulun seutu oli myös pohjoisessa.

Etelä-Suomen neljän maakunnan keskinäinen tilanne on erilainen, koska mukana ovat vauraat Uusimaa ja Varsinais-Suomi. Niiltä on Kymenlaaksolle ja Päijät-Hämeelle tullut ymmärrystä rakennerahastovarojen oikeudenmukaisessa jaossa. Samaan Etelä-Suomeen sisältyy erilaisia alueita. Kymenlaakso ja Päijät-Häme suuntautuvat Etelä-Suomeen, ennen kaikkea pääkaupunkiseudulle monessa asiassa. HUS on yksi yhdistävä tekijä. Liikennejärjestelmäsuunnittelu on toinen. Lisäksi Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston kanssa on Etelä-Suomessa laajaa yhteistyötä. Samoin kansainvälinen lentokenttämme on Helsinki-Vantaa. Meillä on Brysselissä yhteinen edunvalvontatoimisto. Yhdistäviä tekijöitä on paljon.

Suomen aluekehityskartta on nykyisin varsin kirjava. Vaadimme oikeudenmukaisuutta maakuntien kesken. Vastapuolemme eli Itä- ja Pohjois-Suomi sen sijaan edelleen haluaa EU:n liittymäsopimuksen mukaisesti sille muutenkin lankeavan ns. NSPA-tuen lisäksi muitakin etuja: vielä suuremman osuuden myös muista rakennerahastovaroista vedoten Itä- ja Pohjois-Suomen harvempaan asutukseen ja sijaintiin. Aiemmilla ohjelmakausilla saavuttamistaan lisäeduista idän ja pohjoisen maakunnat eivät suostuneet tinkimään. Kymenlaakson tilanne kyllä silläkin puolella tunnustettiin, mutta myönnytyksiä ei tehty.

Suomen hallituksen EU:n uusi elvytyspaketti on muuttamassa maakuntien rahoitustilannetta. Se on kuitenkin eri asia, temaattinen rahoitusmalli, erillisrahoitus. Se ei muuta periaatteellista vaatimusta saada rakennerahastovaroille oikeudenmukainen jako Suomen maakuntien kesken.

e-max.it: your social media marketing partner

| Pia Hurtta | Blogi

Jaa artikkeli

PL 2, 45101 KOUVOLA
Hovioikeudenkatu 6, 45100 Kouvola

Sivutoimipiste
Laivurinkatu 7, 48100 Kotka

Koronapandemian johdosta teemme etätyötä. Asiakastapaamiset vain sovitusti.

Sosiaalinen media


Tilaa uutiskirje

Copyright Kymenlaakson liitto 2020. Oikeudet muutoksiin pidetään.