Utin soilta Brysseliin – JTF-hankkeemme maailmalla
”Saimme idean hakeutua esittelemään hankettamme Brysselin konferenssiin Kymenlaakson liiton Anna-Riikka Karhuselta. Ilmoittautumislomake täytettiin Just Transition Platformin sivuilla. Hakemuksessa kysyttiin esimerkiksi hankkeemme tavoitteista, ja mukaan lähetimme pyydetyt liitteet eli julisteen ja videoesittelyn”, kuvailee Maarit Kari hakuprosessia. ”Suomesta tapahtumaan oli hakenut seitsemän eri hanketta. Meidän hankkeemme valittiin mukaan käsittääkseni siksi, että hankkeen konkreettisuus ja käytännönläheisyys herätti kiinnostusta.”
Kymmenenteen Just Transition Platform -konferenssiin Brysselissä 15-16.10.2024 oli ensimmäistä kertaa kutsuttu JTF-rahoitettuja hankkeita esittelemään toimintaansa. Hanke-esittelyjä oli yhdeksästä eri maasta, ja Suomesta mukana olivat Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon (SuoLiike) -hankkeen Maarit Kari (Kouvola Innovation Oy, Kinno) ja Anna Kemppinen (Suomen ympäristöopisto Sykli Oy).
Maarit Kari keskustelemassa komissaari Elisa Ferreiran ja moderaattori Sasha Twiningin kanssa 15.10.2024. Kuva: Anna Kemppinen
Brysselin konferenssi oli Karin ja Kemppisen mukaan komission tapahtumaksi melko vapaamuotoinen ja ilmapiiriltään rento. Monet manner-Euroopan osallistujat olivat osallistuneet JTP-konferensseihin aiemminkin ja siten jo verkostoituneet valmiiksi keskenään. ”Suomalainen pienehkö SuoLiike-hanke erottui konkreettisuudellaan joukosta ja herätti eksoottisuudellaan paljon uteliaisuutta muissa osallistujissa”, toteaa Kari tyytyväisenä.
”Just Transition Platformin tarkoituksena on tukea hankkeiden vaikuttavuutta, jakaa tietoa ja yhdistää toimijoita. Löysimme tapahtumasta mielenkiintoisia kontakteja mm. Latviasta. Todennäköisesti keväällä 2025 vierailemme Latviassa”, tiivistää Kari tapahtuman tarkoitusta ja antia. Kemppinen kertoo mielenkiintoisesta keskustelusta tanskalaisen konsultin Bettina Rafaelsenin kanssa: ”Hänen kommenttinsa meille päin oli, että Latviassa ei ollut edes ajateltu, että turpeennostoalueet olisivat esimerkiksi ilmaston kannalta jotenkin ongelmallisia. Toisaalta latvialaiset toimijat ovat jo käynnistäneet karpalon viljelyä turvesuonpohjilla. Eli joissain asioissa heillä ollaan jo edellä, kun taas ilmaston näkökulmasta suomalaisilla on paljonkin annettavaa.”
Modernin ajan suo, kuokka ja jussi -hankkeen tavoitteena uudenlainen liiketoiminta
SuoLiikkeen kanssa keskustellessa, ja sanasta suo, tulee helposti mieleen idyllinen kuva suomalaisesta suosta, jossa mättäät hyllyvät punaisenaan karpaloita ja kurki lentää raakkuen yli. Suomalaisen kansakunnan mielikuviin suosta kuuluu myös hiihtäjäkarpaasi Mika Myllylä sauvomassa reittä myöten suossa. Kemppinen naurahtaa mielikuvalle. ”Kymenlaaksolaisilla turpeennostoalueilla on usein turvetta jäljellä vain noin 5-15 senttimetriä. Matalaturpeinen suonpohja on kymenlaaksolainen erityispiirre, sillä energiaturpeella on ollut kysyntää alueen teollisuudessa, ja nostoluvat hyödynnetään lähes täysimääräisesti. Kyseessä on siis ennemminkin pölyinen aavikko kuin hyllyvät mättäät.”
Kuvassa vasemmalta lukien Syklin tekninen asiantuntija Jiri Luojukoski, Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinööri Kirsi Raiskio ja erikoistutkija/projektipäällikkö Marjo Keskitalo sekä Syklin projektipäällikkö Anna Kemppinen Kuva: Maarit Kari
Kari nostaa esille myös mielenkiintoisen huomion termistä turvetuotantoalue. Sana on hänen mukaansa harhaanjohtava. ”Turpeennostoalue on suositeltava termi. Turvettahan ei tuoteta, vaan sitä nostetaan. Suonpohjan topografia, maalaji, ympäröivät alueet ja turvekerroksen paksuus vaikuttavat olennaisesti siihen, millaista jatkokäyttöä ja liiketoimintaa millekin suoalueelle kannattaa suunnitella”. Jatkossa tarkoituksena on tutkia myös mahdollisuuksia kasvattaa kasveja alueilla, joissa turvetta on jäljellä paksumpi kerros.
SuoLiike-hanke tutkii erilaisia liiketoimintaan liittyviä jatkokäyttömahdollisuuksia. Päivi Menard, kiertotalousasiantuntija Kinnosta, valaisee hankkeelle tärkeää suunnitteluvaihetta. ”Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon (SuoLiike) syntyi tavoitelähtöisesti eli JTF-rahoituksen tavoitteista luoda uutta liiketoimintaa väistyvän turvetuotannon tilalle. Hankkeen suunnittelussa pidettiin mielessä maanomistajat, turveyrittäjät ja itse turpeennostoalueiden jatkokäyttömahdollisuudet. Perehdyin ongelmakenttään, tein tarveanalyysin, ja räätälöimme asiantuntijajoukon kanssa tarvelähtöisen hankkeen”, kertoo Menard. Kinnon ohella hankkeen toteuttajaosapuolina ovat Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristöopisto Sykli Oy. ”Suunnittelussa ja ideoinnissa oli substanssiosaamisen lisäksi tärkeää löytää halukkuutta luoda yhteistuumin jotain uutta. Hankkeen taustajoukoista löytyykin ”uuden luomisen ammattilainen” Jyri Maunuksela Neova Groupista”, kertoo Menard. Erikoiskasvintuntemuksen asiantuntemus on peräisin Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Marjo Keskitalolta ja hänen tiimiltään.
Hanketoiminta monen mahdollistajana
SuoLiike-hanke sisältää osittain hyvinkin kädet saveen -tyyppistä lähestymistapaa. Projektin alussa eri kasveja istutettiin monialayrittäjä Petri Liljanderilta vuokratulle turvesuon pohjalle. Petri toteutti myös padotuksen ja veden pumppaamisen haluttuun tasoon. Liljander on mukana myös hankkeen ohjausryhmässä. ”Hänen kanssaan olemme päässeet käymään hedelmällistä keskustelua, ja Petri on toiminut myös aktiivisena ”opponenttina” turvetuotantoaloja koskevissa kysymyksissä”, Kari ja Kemppinen kertovat.
Kasvukauden aikana Anna Kemppinen käy lähes viikoittain Utissa sijaitsevalla käytöstä poistetulla turpeennostoalueella kasvihuonekaasumittauksia tekemässä. Mittaukset tehdään kammiojärjestelmillä, jotka mittaavat hiilidioksidin kiertoa ilmakehän ja ekosysteemien välillä. Mittauksia tehdään viikon tai kahden viikon sykleissä ja järjestelmä mittaa automaattisesti 24 tuntia kerrallaan. Mittaustulokset päivittyvät suoraan pilvipalveluun analysointia varten.
SuoLiikkeen asiantuntijoiden aito innostus suoviljelyä ja sen mahdollisuuksia kohtaan on tarttuvaa ja välittyy helposti kuulijalle. Agronomi Kari kertoo omaavansa hanketyökokemusta jo vuodesta 2008 alkaen, jolloin hän työskenteli ProAgrialla Maatilojen energiatehokkuuden kehittämishankkeessa. Kemppisen taustalta löytyy puolestaan korkeakoulututkintoja ympäristötieteistä. Hänellä on kokemusta esimerkiksi Euroopan komissiosta työskentelystä ja ympäristöaiheiden lisäksi työelämä- ja ihmisoikeushankekokemusta. ”Hankkeet ovat mahdollistaneet työskentelemisen itselle mielenkiintoisten aiheiden parissa, mutta asiakastyö maatiloilla on ollut kaikkein antoisinta ja opettavaisinta”, Kari kuvailee.
SuoLiike Kymenlaakson Hankeareena -tapahtumassa 18.9.2024.
Lopuksi on hyvä kysyä asiantuntijoilta, mikä olisi heidän mielestään ihannetilanne turpeennostoalueiden jatkokäytön kannalta. ”Ihannetilanteessa turpeennostoalueille osattaisiin ottaa käyttöön kunkin alueen olosuhteisiin sopivia liiketoimintamalleja tai muita ratkaisuja. Tärkeintä on pitkäjänteisyys ja ympäristövaikutusten huomioiminen. Esimerkiksi aurinkovoimalan yhteydessä suonpohja kannattaa aktiivisesti kasvittaa ja tuottaa jopa myyntituotteita. Kasvipeitteisyys ja varsinkin siihen yhdistetty vedenpinnan nostaminen tuottavat päästövähennyksiä ja myös monimuotoisuutta. Tietyt suonpohjat soveltuvat paremmin metsittämiseen. Kymenlaakson etuna jälkikäyttöä ajatellen on turpeennostoalueiden sijainti melko tiiviillä alueella, mistä syntyy synergiaetuja”, tiivistävät Kemppinen ja Kari.
”Suomi on esimerkiksi maailman suurin kuminan tuottaja kuminalle sopivan pitkän valoisan kauden ansiosta. Elintarviketuotanto, kuten arktiset marjat, on yksi merkittävä jatkokäyttömahdollisuus turvealueille. Kymenlaaksossa nousussa olevan elintarvikealan kannattaa ottaa huomioon turpeennostoalueiden uudet liiketoimintamahdollisuudet”, Kari miettii, ja Kemppinen painottaa, että juuri nyt on oikea aika alkaa suunnitella turvemaiden jatkokäyttöä, koska turpeennostoalueita vapautuu merkittävää tahtia Kymenlaakson alueella ja energiaturpeen käytön väheneminen vauhdittaa alueiden vapautumista.
Tämä artikkeli on kirjoitettu osana Kymenlaakson liiton ja EU:n osarahoittaman Vauhtia oikeudenmukaiseen siirtymään Kymenlaaksossa – Boost up JTF -hankkeen viestintätoimia.
Teksti: Jaana Puhakainen
LUE MYÖS HANKETARINA TÄSTÄ!
