Kerttu Kotakorpi on Yleisradion meteorologi, tietokirjailija ja ilmastovaikuttaja. Sosiaalisen median seuraajat tietävät televisiosta tutun sääasiantuntijan olevan myös aktiivinen ulkoilija sekä harrasteleva luontokuvaaja ja lintubongari. Viime torstaina Kotakorpi toimi keynote-puhujana liiton järjestämässä seminaarissa, jossa esiteltiin ”Ilmastokestävä Kymenlaakso”-sopeutumissuunnitelmaa alueen toimijoille.

Kotakorven mielestä kesäisellä luonnolla on paljon tarjottavaa ulkoilijalle. Hänelle itselleen esimerkiksi lintujen, kasvien tai väreilevän veden pinnan tarkkailu tarjoaa keinon rentoutumiseen ja ajatusten nollaamiseen.

Varsinaista lempisäätilaa meteorologilla ei ole, vaan hän toteaa sen vaihtelevan kulloinkin vallitsevan säätilan mukaan.

”Aikaisemmin olen tykännyt lämmöstä – kuten varmasti jossain määrin me kaikki – mutta esimerkiksi viime kesänä oli jo niin kuuma, että lämmöstä oli vaikea nauttia. Tuli sellainen olo, että tässä on jotain väärää, tästä seuraa ongelmia ja tämä on joillekin jopa vaarallista.”


Ilmastovaikuttamisessa Kerttu Kotakorpea motivoi ajatus siitä, että omilla teoilla on oikeasti merkitystä.

”Minulta kysytään monesti, miten elän ilmastoahdistuksen kanssa. Olen kokenut, että tämä (vaikuttaminen) on itselleni hyvä tapa. Voin sanoa, että ainakin olen yrittänyt parhaani. Koen pystyväni tekemään enemmän, kuin pelkillä henkilökohtaisilla valinnoilla, vaikka tietysti yritän tehdä niitäkin.”

Kotakorpi kokee, että ilmastonmuutoskeskustelu on kehittynyt viime vuosina parempaan suuntaan.

”Enää ei tarvitse puhua ilmastonmuutoksesta niin, että onko se totta vai ei. Sen sijaan keskustellaan siitä, minkälaisia asioita luonnossa ja ilmastossa tapahtuu, ja mitä näille asioille pitäisi tehdä. Tietenkin sitä toivoisi, että me myös oikeasti tekisimme asioita, eikä vain puhuttaisi niistä.”


Kymenlaaksossa kartoitettuja sopeutumistoimia Kotakorpi pitää tärkeinä. Hänen mielestään sopeutumis- ja hillitsemistoimien tulee koko ajan kulkea käsi kädessä. Vaikka nyt valokeila onkin tiukasti sopeutumistoimissa, ei hillintätoimia saa missään nimessä unohtaa.

”Jos nämä eivät kulje käsi kädessä, niin kohta olisi käytettävä kaikki resurssit vain vahinkojen korjaamiseen ja paikkaamiseen. ”

”Sopeutumisella me voimme vähentää mahdollisia vahinkoja. Se antaa mahdollisuuden myös hillintään, sillä toiminnan myötä yhteiskuntaa muutetaan koko ajan vähähiilisempään ja kestävämpään suuntaan.”

Tulevaisuudessa Kerttu Kotakorpi haluaisi nähdä Suomen, jonka luonto olisi mahdollisimman monimuotoinen ja jossa vähähiilisyysajattelusta olisi tullut normi. Hän korostaa myös tarvetta liikkumisen määrän ja tapojen muutokseen sekä paikallisuuden korostamiseen.

”On paljon sellaisia asioita, jotka voisivat tuottaa paikallisesti enemmän hyötyjä, kuten lähimatkustelu ja lähiruoka. Ylipäätään keskiössä voisi olla kyläajattelu, missä tehtäisiin paikallisesti sellaisia ratkaisuja, jotka toimivat kyseisellä alueella. Isojen tehtaiden ja pitkien kuljetusmatkojen sijaan voitaisiin paikallisesti luoda työpaikkoja ja esimerkiksi maatalouden osalta saada ravinteet kiertoon tehokkaammin.”

”Myös puun käytössä olisi hyvä, että voitaisiin paikallisesti tuottaa mahdollisimman paljon lisäarvoa siitä materiaalista, mikä on jo käytössä. Kiertotalouden ja pientuotannon merkitys tulee varmasti tulevaisuudessa korostumaan, sillä niissä paikalliset resurssit pystytään hyödyntämään tehokkaasti.”

Kuva: Uupi Tirronen